Kokemuksia vapaaehtoistyöstä
Ystävyyttä 67 vuoden ikäerolla
"Tapasin Eilan ensimmäistä kertaa tammikuussa 2020, kun Mummon Kammarissa meidät "paritettiin" ystäviksi. Olin ilmoittanut halukkuuteni toimia kotiystävänä ikäihmiselle. Eila oli tuolloin 89-vuotias, omassa kodissaan asuva rouva. Itse olin 67 vuotta nuorempi opiskelija, joka kaipasi elämäänsä "mummoa", sillä omat isovanhempani eivät enää olleet elossa. Tuosta kohtaamisesta alkoi nyt jo lähes viisi vuotta kestänyt ystävyys, joka on kestänyt niin koronapandemian kuin muuttuneiden elämänvaiheidenkin läpi.
Pitkäaikainen kotiystäväni siirtyi palveluasumisyksikköön ja olen vieraillut siellä hänen luonaan. Eräällä käynnillä tuli hoitajan kanssa puhetta ystäväni voinnista ja hoitaja kertoi, kuinka kuulemma ystäväni piristyy selvästi aina käyntieni jälkeen ja myös puhe ja muisti toimivat paremmin.
"Vapaaehtoisena toimiminen on rikkonut ennakkoluulojani, poistanut jännittyneisyyttäni tiettyjä asioita kohtaan sekä vapaaehtoisena toimiminen on tuonut elämääni hyvän ystävän. Tiedän, että ystäväasiakkaan ja minun ystävyyssuhde säilyy loppuun saakka."
16.9.2021 Kirje ystävälle
Kirjoitan siis kirjeitä ihmiselle, joka asuu ryhmäkodissa. Kerron, mitä olen puuhannut, mitä on sattunut, mitä olen ajatellut tai tuntenut. Kirjekaverini ei enää itse pysty kirjoittamaan. Olen ajatellut, että tämähän on sitten "kunnolla" antamista. En odota "vastalahjaa" eli vastauskirjettä. Tekee hyvää itsellekin, että antaa jotain muille.
5.7.2021 "Sinä tuot auringon mukanasi!"
Mummon Kammari työllistää 13 nuorta touko-elokuun aikana. Jokainen nuori on kuukauden ajan töissä vanhusten ulkoilu- ja asiointiapuna. Ohessa kesäkuun kausityöntekijöiden Iidan, Miskan ja Ellielinan ajatuksia Mummon Kammarin työstä vanhusten parissa.
26.5.2021 Ystävyyttä ikäerosta huolimatta
Kokemukseni vapaaehtoistoiminnasta ovat erittäin positiivisia, poikkeusaikoja lukuun ottamatta. Huoli ystävän terveydestä ja jaksamisesta oli välillä suuri, enkä silti tahtonut ottaa riskiä ja mennä käymään, ellen ollut pystynyt välttämään kontakteja ennen vierailua.
11.3.2020 Pienet teot kantavat pitkälle
Kuntosalillani käy hurmaava vanhempi herrasmies. Uhmakkaasti hän tuuppaa rollaattoriaan laitteelta toiselle hikinauhat molemmissa ranteissa. Ristin hänet Papaksi, kun ensimmäisen kerran toivotimme hyvät huomenet. Hänelle minä olen Typykkä.
6.11.2019 Työharjoittelijasta vapaaehtoiseksi
Astuin Mummon Kammariin ensimmäistä kertaa ikinä työharjoitteluni alussa ja vastaanotto ja tunnelma oli heti lämmin ja kodikas. Ihmiset olivat avuliaita ja tunsin oloni todella tervetulleeksi.
Vapaaehtoistyön aloittamisesta
Olin hyvin hämmentynyt ja hermostunut seisoessani ensimmäistä kertaa Mummon Kammarin eteisessä. Olin ilmoittautunut vapaaehtoistyöhön ensimmäistä kertaa elämässäni enkä tiennyt mitä odottaa. Tiesin kyllä mitä Mummon Kammari teki (ainakin teoriassa), sillä näiltä nettisivuilta oli löytynyt tietoa vapaaehtoistoiminnasta.
Olen Sanna ja aloitin vuoden alussa Mummon Kammarin vapaaehtoisena. Olen käynyt viikottain Hatanpään sairaalassa, jossa minulla on ”oma” osasto. Mitä käytännössä teen, on potilaiden kanssa rupattelua, juttelua ja läsnäoloa. Välillä katselemme telkkaria yhdessä tai luemme Aamulehteä. Se kuulostaa niin pieneltä, mutta toivon, että siitä olisi aidosti iloa osastolla oleville ihmisille
Kahvista teehen ja kaikkea siltä välitä
Palasin juuri ystäväni luota visiitiltä. Istuimme ulkosalla, olihan toukokuinen keli mitä mainioin hellien meitä lämmöllään ja paisteellaan. Esittelin pihalla ystävälleni jälleen muutamat käsityöt, sillä niiden mukana kuljetuksesta on tullut minulle enemmänkin tapa kuin poikkeus.
Huhtikuinen arkipäivä on kulumassa, kun kohtasimme ensi kerran.Olit kattanut valmiiksi kahvipöydän omassa kerrostalokeittiössäsi, jossa olet asunut lähes 60 vuotta. Oitis huomasin seesteisen, rauhallisen tunnelman. Olet niin lempeä, ystävällinen ja vilpitön.
Vierailuista on tullut osa arkirutiinian
On kulunut kohta kymmenen kuukautta siitä, kun aloitin vapaaehtoistyön. Koko tämän ajan olen vieraillut viikoittain saman ihmisen luona. Alunperin tarkoitukseni oli toimia ulkoiluavustajana vain kesäkuukaudet. Kun syksy saapui, jatko tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta.