Kokemuksia vapaaehtoistyöstä
Ystävyyttä 67 vuoden ikäerolla
"Tapasin Eilan ensimmäistä kertaa tammikuussa 2020, kun Mummon Kammarissa meidät "paritettiin" ystäviksi. Olin ilmoittanut halukkuuteni toimia kotiystävänä ikäihmiselle. Eila oli tuolloin 89-vuotias, omassa kodissaan asuva rouva. Itse olin 67 vuotta nuorempi opiskelija, joka kaipasi elämäänsä "mummoa", sillä omat isovanhempani eivät enää olleet elossa. Tuosta kohtaamisesta alkoi nyt jo lähes viisi vuotta kestänyt ystävyys, joka on kestänyt niin koronapandemian kuin muuttuneiden elämänvaiheidenkin läpi.
Eilasta on tullut minulle kuin perheenjäsen, ja olemmekin tutustuneet toistemme perheisiin puolin ja toisin. Vietämme aikaa hänen luonaan, jutellen ja nauttien kahvista sekä Eilan usein itse leipomista herkuista. Ystävyytemme parasta antia on arkisten asioiden ja muistojen jakaminen – eri aikakausien ja sukupolvien näkökulmat rikastavat keskustelujamme. Eila asuu edelleen omassa kodissaan ja voi ikäänsä nähden hyvin. Pian pääsemmekin juhlistamaan hänen 94-vuotissyntymäpäiväänsä.
Olen erityisen kiitollinen Mummon Kammarille. Ilman teidän järjestämää toimintaa en olisi koskaan tavannut Eilaa, joka on rikastuttanut elämääni tavalla, jota en olisi osannut kuvitellakaan. Tämä ystävyys on ollut suuri lahja, ja se on tuonut mukanaan lämpöä, yhteisiä muistoja ja elinikäisen siteen. Kiitos Mummon Kammarille, että mahdollistatte tällaisia arvokkaita kohtaamisia "
-Laura
