Talvisen päivän tullessa

Keskiviikko 16.11.2016 klo 11:54

Hartaushetki Kammarilla (10.11.) toi virkistävästi uutta ja erilaista tunnelmaa monen esiintyjän voimin. Päivän aluksi Tuula luki mikrofoni kädessä tulevista ohjelmista.

Yllättäen asteli ovesta sisään kotialttarinalttari_kuva.jpg valmistaja Pirkko Tuomisto, jonka tarkoitus oli valokuvata teoksensa. Samalla hän kertoi alttarikäsityön synnystä yli 20 vuotta sitten. Alttarin yläosassa punaiset kukkaset ovat 10 käskyä. Alaosassa luonnossa kasvava tädyke, jonka nimi latinaksi on Veronica ja hänet muistettaneen oleen läsnä Jeesuksen kantaessa ristiään.

Hartauspuhujaksi saimme Raimo Naumasen, joka oli Veikolle ja Maija-Stinalle vanha työtoveri ja Händel-kuoron vieruskaveri. Heidän yhteiset muitonsa saivat molemmat liikuttumaan. Sen jälkeen virren sanoin: Ei sanaa yhtään suustani käy Herra tietämättäsi, eloni päivät vastaiset sä tunnet niin kuin entiset...

Raimo puheesta: Vainajien päivä on lähellä, josta syystä puhe liittyi aiheeseen. Kun ihminen on kuollut, monia jää kaivertamaan syytös, miksi en puhunut hänelle eläessään. Ihmissuhteet tulisi luoda eläessä.

Sain sinulta Luojani terävän kielen. Mutta enkö voisi ajatella lähimmäisestäni hyvää pahan sijasta, kun en edes oikeasti tiedä hänen sisimmästään. Ihmiset vain niin kerkeästi panettelevat toisiaa ja varsinkin ventovieraita. Mutta onko olemassa pyhiä, pyhäinmiesten päivä, sillä meidän rikkomustemme tähden Hän oli haavoitettu.

Veikon mainio kommentti puheen päätyttyä: "Nouse ylös, että Sinut nähdään. Puhu kovalla äänellä, että tulet kuulluksi ja lopuksi istu alas, jotta tulet kunnioitetuksi". Tämä kaikki sinä Rami hallitsit.

Sitten saimme kuulla Hilkka Malmin ja Anja Kulokorven musisointia kanteleella, huuliharpulla, kitaralla ja laulaen.

Kantele, joka liittyy voimallisesti aikuisikääni, sitä kuuntelisi vaikka kuinka paljon. Kaikki me tänään varmaankin virkistyimme.

Torstai-Liisa