Kesä alkaa Kangasalta

Maanantai 20.6.2016

201616_raija_rantamaisema.jpgAurinkoiset terveiseni täältä Kangasalta! Toukokuun kesän valoisuus ja lämpö yllätti varmaan meidät kaikki. Kesä tuli Suomeen herättäen luonnonkin talviunestaan.

Pitkästä aikaa minäkin yritän saada jotain vaihtelua. Olen nyt virallisesti kotihoidossa oleva potilas. Kunnan terveydenhoito huolehtii hyvinvoinnistani ja itse olen huolehtinut yksityisyrittäjän tekemään tarvittavat kotityöt.  Näin elämä etenee ja on aikaa pohdiskella Mummon Kammarin Blogin kesäkirjoituksia ja kuulumisia.

Viimeiset vapaaehtoistyönihän ovat olleet etätyötä täältä Kangasalta, muisteluja vapaaehtoistyöstä ja pikku kukkakorttien kuvia täydentämään kirjoituksia. Blogiin kirjoittamani kirjeet kertovat Mummon Kammarin ensikokemuksista, alkuajoista – ne ovat tähän päivään asti mieleen jääneitä vapaaehtoistyön hyviä hetkiä tai muuten tärkeitä asioita matkan varrelta.

Minun vapaaehtoistyöni alkoi sattumalta, ensikertaa Mummon Kammariin poiketessani. Tuo kotoinen Kammari otti omakseen ja ystävyys on jatkunut osaltani yli 20 vuotta erilaisissa asioissa. Luovuus on ollut luvallista - ensimmäinen taidenäyttelynikin oli Mummon Kammarin seinällä. Siitä alkoi tuo toinen harrastus ja useita näyttelyitä on kertynyt eri puolelle Tamperetta ja Kangasalaa. Alkutaipaleella vapaaehtoistyötäni olivat runot ja juttuhetket Kammarin kotoisiin tiloihin saapuville vieraille. Harrastukseni löydät netistä kotisivuiltani.

Vapaaehtoistyö on antanut minulle elämääni sisältöä ja uusia ystäviä. Sitä toivon Sinullekin, joka olet ehkä alkanut tai olet alkamassa oman vapaaehtoistyösi Mummon Kammarissa. Kannattaa tulla tutustumaan, voit löytää omat vahvuutesi. Yksinäisiä kohtaamalla voi lopettaa mahdollisen omankin yksinäisyyden tunteen ja saa samalla tuntea itsensä tarpeelliseksi. Voi kuulua yhteisöön, jossa toinen voi tarvittaessa auttaa toistaan.

Minun viimeinen näyttelyni 2012 oli Mummon Kammarilla: ”Lapsuudesta tähän päivään”. Sain silloinkin apua näyttelyn pystytyksessä – Jarmo kuuluu niihin, joille auttaminen on elämäntapa. Näyttelyni purkamiseen sain Hannun ja hänen vaimonsa auttamaan. Lämmin kiitos heille kaikille näin jälkikäteen. Olipa apu todella silloinkin tarpeen.

200616_raija_tarvitsemme_ystavyytta.jpg
Mummon Kammarin vapaaehtoistyötä tehdään myös sairaaloissa ja saattohoidossa. Nyt kerronkin omakohtaisesta tarinani: Miltä tuntui itse olla potilaana. Olin ensin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin keuhkosairaalassa ja hieman myöhemmin pääsin Pirkanmaan syöpäosastolle potilaaksi. Poliklinikkayhteydenotot ja -käynnit ovat jääneet hyvinä hetkinä mieleen. Haluan tänään kirjoittaa lämpimät kiitokseni lääkäreille ja hoitohenkilökunnalle hoidon lisäksi siitä ystävällisyydestä, ymmärtämisestä, jota sain. Tunsin olevani turvallisessa ja ymmärtäväisessä hoitopaikassa. Nämä kiitokset halusin julkisestikin kertoa, että ei kukaan pelkäisi joutuessaan sairaalahoitoon.

Tunsin sairaalaoloni olevan kuin loman ja tunsin uudelleen voimistuvani ja sain vielä jatkoaikaa elämälle ja tähän kesään.

Sain myös eräänä päivänä yllätysvieraan Mummon Kammarilta huoneeseeni. Sinä, joka kävit minua katsomassa, toit tullessasi iloa, joka jäi jälkeesikin seurakseni. Kiitos käynnistäsi.


Hyvät asiat saa kertoa ja laittaa kierrätykseen. Näin tänään ajattelen.

Toivotankin kaikille lukijoille aurinkoisia hyviä hetkiä teidän kesäänne. Voimia ja iloa jokaiseen päiväänne!

Raija Kukkonen