Toukokuun touhuissa

Torstai 26.5.2016 klo 10:13

Täyden arjen keskeltä huokaan voimaa, jaksamista ja ennen kaikkea armoa, että ymmärtäisin, mitä ei tarvitse jaksaa.

Anna minun olla kokonainen ihminen, ei niin ehyt ja siloinen, vaan vähän kulunut ja ruttuinen mutta kokonainen ja oikea. Meteli uuvuttaa minut joka päivä, kadottaa sisäisen ääneni, murenen ja annan muiden viedä minua, ja niitä viejiähän on.

Kun en niiden kaikkien mukaan ehdi, tunnen syyllisyyttä ja riittämättömyyttä enkä edes tajua olevani hukassa itseltäni.

Anna minun löytää hiljaisuus, että voisin kerätä itseni talteen. Anna minun levätä suojaavassa pimeydessä, joka on hellää ja armollista kuin lempeät kädet.

 

Torstai Liisa

Aurinkoinen toukokuu on yhdessäolon aikaa

Maanantai 16.5.2016 klo 14:12

Tietää, että kesä on saapunut, kun aamulla herää kymmentä minuuttia ennen herätyskellon soimista. Näin kävi myös tänäkin valoisana maanantai-aamuna, ennen Mummon Kammarille saapumistani.

Kevään edetessä on mukavaa seurata luonnon heräämistä ja lintujen muuttoa takaisin puistoihin edesmenneen talven jäljiltä. Etenkin toukokuussa voi muutoksia havaita nopeasti. Vielä kaksi viikkoa sitten puiden oksilla oli vasta aukeamaisillaan olevat silmut. Tarkasteltaessa tilannetta tänään voidaan huomata niiden olevan jo suurimmaksi osaksi avautuneet, värittäen ja herättäen eloon maiseman kotini ikkunoiden takana.

Olen havainnut, että keskustellessa luonnosta ja kesän tulosta, saattaa välillä helpostikin unohtua, että myös me ihmiset olemme osa sitä. Nimittäin, se luonto, joka ”tuolla jossain” elää ja kehittyy, on meihin sidonnainen aivan yhtä lailla kuin puu ja sen juuret.

Vuodenaikojen muutos näkyy myös ihmisissä. Me hymyilemme, olemme iloisia, ulospäin suuntautuneita ja yleensäkin positiivisempia elämäntilanteesta riippumatta. Voisi siis todeta, että ihminenkin omalla tavallaan ”puhkeaa kukkaan” näin kesäaikaan.

Toukokuun alun kehitys luonnossa ei ole ollut ainoa muutos minun elämässäni, sillä samaan aikaan aloitin kesätyöt Mummon Kammarilla. Voin mielikseni todeta, että molemmat muutokset ovat ainakin tähän asti osoittautuneet erittäin positiivisiksi, tervetulleiksi elämääni.

Sain ajatuksen kesätöistä kiinnostuttuani vapaaehtoistyöstä, ja osallistuttuani perehdytyskurssille. Olenkin ehtinyt jo kuukauden päivät käymään eräällä mukavalla herrasmiehellä ystävänä ennen kesätöiden aloittamista. Ilokseni sain mahdollisuuden jatkaa samalla asiakkaalla käyntiä töiden lomassa kerran viikossa, kuten tähänkin asti.

Kesätöiden alusta alkaen olen ollut avoimin mielin liikenteessä, ottaen vastaan kaiken, mitä ikinä sillä oli tarjottavana. Se oli hyvä valinta, nimittäin päivittäin töissäni pääsee nauramaan ja nauttimaan olosta erilaisten ihmisten seurassa. On ollut mukava huomata, kuinka avoimin mielin minua entuudestaan tuntemattomat ovat vastaanottaneet minut koteihinsa, jutellen eri asioista, jakaen osan elämäänsä.

Melkein poikkeuksetta tapaamani ikäihmiset töissä tai niiden ulkopuolella ovat osoittautuneet ennakkoluulottomiksi ja avoimimmiksi ihmisinä. He ovat pääpiirteittäin hyvällä tavalla suorasanaisia, viisaita ja kunnollisia, muut huomioon ottavia ihmisiä.

Kontrasti vanhusten seurassa työskenneltäessä verrattuna kokemuksiini nuorempien sukupolvien kanssa tekemisissä olemiseen on huomattava. Yllätyksekseni tutustuminen ja elämästä keskustelu asiakkaideni kanssa on ollut alusta asti yllättävän saumatonta ja helppoa. Kummallakaan osapuolella ei ole sen kummempia edellytyksiä, odotuksia tai ennakkoluuloja toisistamme.

Se on erityisen piristävää ja antoisaa, kun voi tutustua toisiin omana itsenään, pidättelemättä omaa olemustaan, arvoja tai ajatuksia suotta. Mediaa, sosiaalista mediaa ja nykyelämää seuratessa tuntuu, että yhteiskunnassa ei ole juuri tilaa ihmisten minuudelle, ajatusten jakamiselle, ja avoimuudelle ilman välitöntä tuomitsemista tai kategorisoimista eri ihmisryhmiin.

Iäkkäämmästä sukupolvesta useammalle riittää, kun ”vain” on oma autenttinen itsensä, ilman sen kummempia ”kotkotuksia”. Rehellisyys ja ihmisyys ovatkin ainoat selvät odotukset, mitä jaamme keskenään. Se tekee uusiin ihmisiin tutustumisesta helpompaa, aidompaa ja rikkaampaa.

Työssäni kohtaa ihmisiä eri taustoilta ja eri elämäntilanteista. Heillä on eri näkemyksiä, ajatuksia, iloja ja suruja. On mukavaa oppia tuntemaan uusia ihmisiä; mitä heillä on sanottavaa, miten he nauttivat elämästään, mitä heillä on mielen päällä. Ilojen ja surujen jakaminen kuuluu päivittäisenä osana ihmisten kohtaamiseen vanhusten kanssa työskenneltäessä.

Se, mikä antaa minulle voimaa ja iloa, on se, kuinka kohtaamani ihmiset säteilevät iloa ja arvostusta jo pelkästään siitä, kun on joku, joka kuuntelee ja käy heidän kanssaan ulkona. Toistemme elämän laadun parantaminen ei paljoa vaadi: hetki läsnäoloa ja aikaa päivästä. Oikealla asenteella ja avoinmielisyydellä pääsee pitkälle.

Miksi et Sinäkin aloittaisi vapaaehtoistyöt Mummon Kammarilla, jo tänään? Kahden tunnin käynti vanhuksen kotona tai hoitolaitoksessa, vaikka vain kerran viikossa, on vähän omaa aikaasi, mutta paljon sille, joka apua ja ystävyyttä kaipaa.

Mukavaa olla osa työtiimiä, joka tukee ja pyrkii edesauttamaan vanhemman sukupolven arvokasta vanhuutta.

Kesätyöntekijä Samuli

Taksvärkkipäiväni Mummon Kammarissa

Keskiviikko 4.5.2016 klo 11:52

Vietin tänään päivän taksvärkissä Mummon Kammarissa. Päiväni alkoi klo 10. En ollut ikinä aikaisemmin käynyt täällä, joten en oikein tiennyt mitä päivä tulisi pitämään sisällään.

Kun saavuin Mummon Kammariin, paikaperhosia_puodissa.JPGlla oli jo paljon ihmisiä ja lisää tuli koko ajan. Päädyin askartelemaan perhosia. Aluksi se tuotti vähän vaikeuksia, sillä viimeisestä askartelukerrastani on vierähtänyt hieman aikaa, mutta kyllä se lopulta alkoi sujumaan. Perhosten tekeminen oli todella hauskaa ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Askartelun lisäksi otin valokuvia Mummon Puodin tuotteista sekä valmiista perhosista.

Tunnelma paikan päällä oli todella mukava ja leppoisa. Paikalla oli paljon väkeä ja tarjolla oli sämpylää ja pullaa. Taksvärkkipäiväni oli erittäin onnistunut ja hauska.  

 
Eveliina Yli-Salomäki