Kotialttarin äärellä 28.4.2016

Torstai 28.4.2016 klo 14:40

alttari_kuva.jpgMuutaman viikon poissaolon jälkeen taas tuttu kammarimiljöö läsnä, kun astelin aamulla ovesta todetakseni: täällä on voimakas yhteisöllinen tunnelma.

Minitontuille myssyjä tekeviä mummoja oli jo kokoontunut pöydän ympärys täyteen. Ennen toivevirsien alkua eräs tonttumummo lausui pitkän runon isänmaan aiheesta. Kansallinen veteraanipäivä oli eilen, joka oli lajissaan viimeinen, sillä vuoden kuluttua Suomi täyttää 100v ja veteraanit ovat poistumassa. Aika on täyttynyt niin monen kohdalla. Teemaa jatkettiin virrellä: Siunaa ja varjele meitä.

Puheen pitäjänä Kim Rantala ruotsalaisesta seurakunnasta. Toiminut yli 30 vuotta sitten Raatteentien tuntumassa rajaseutupappina, jossa Suomen kohtalonvuodet olleet merkittävästi esillä. Myöhemmin Bosniassa ja Libanonissa. Sosiaalinen status löytyy viimeistään saunan lauteilla, sillä jokaisessa meissä jotakin samaa, hän totesi kohdattuaan ihmisiä ulkomailla asuessaan.

Mistä meidän tunnetaan, kuka tuntee parhaiten. No, äiti lapsensa. Myöhemmin kaveriporukat. Veriside, eli oma perhe. Tuttu tausta takaa luotettavan kuvan, esim. työnhaussa. Ainakin näin oli vielä jokin aika sitten.

Ulkomailla asuessa kohdatessa toisen suomalaisen, se luo heti yhteisen mieltymyksen.

Tutussa ja turvallisessa yhteisössä elämäisessä voi piillä myös itsekkyyden peikko. Kysyköön jokainen itseltään, pystyykö elämään kaikenlaisten ihmisten keskellä oikeudenmukaisesti, kuten se miehistä Suurin pystyi tekemään.

Vierellä kulkijaa kaipaa niin moni nykyaikana, jospa meistä jokainen siihen pystyisi, toivoi pastori lopuksi.
torstai-Liisa

Kevättä ihastellessa

Maanantai 18.4.2016 klo 12:51

On ollut ilo nauttia aurinkoisista kevätpäivistä yhdessä mummojen ja pappojen kanssa. Samalla olemme tiiviisti seuranneet kevään etenemistä.

Yhtenä päivänä näimme leskenlehti180416sinivuokkoja.jpgä parkkipaikan reunassa, seuraavana päivänä toisaalla bongasimme  sinivuokkoja ja sitä seuraavana päivänä olikin valkovuokkojen vuoro. Olemme tehneet myös paljon eläinhavaintoja. Koiranulkoiluttajia on ollut runsaasti liikkeellä, oravat ovat jahdanneet toisiaan pihakuusissa ja linnut laulelleet kauniisti niin metsässä kuin puistossakin. Monilla on pihassaan linnunpönttöjä, erään rouvan pihassa jopa kuusitoista kappaletta. Ikkunasta onkin kiva seurata, saavatko pöntöt tänä vuonna asukkaita. Eräs herra taas oli itse nikkaroinut pöntön pihapuutaan koristamaan ja osallistunut Miljoona linnunpönttöä –kampanjaan. 

Nyt suurin osa kaduista on jo puhdistettu hiekasta ja rollaattorilla tai pyörätuolilla on mukavampi kulkea. Pyörätuolilla on päässyt esimerkiksi puistoon värikkäisiin kurapukuihin puettujen lasten leikkejä seuraamaan. Rollaattoriinkin on voinut laittaa jarrut päälle, istahtaa hetkeksi lepäämään ja ottamaan aurinkoa. Pieni sade silloin tällöin ei haittaa, sillä se pitää pölyn kurissa ja ehkä nurmikin alkaa veden myötä pian vihertämän.

Olemme ihmetelleet myös runsasta rakentamista Tampereella. Joka puolella tuntuu olevan työmaita. Yhden mummun toiveena oli kävellä katsomaan tunnelityömaata parin sadan metrin päähän. Hän ei ollut sinne yksin uskaltanut lähteä ja oli pohtinut, mitä siellä puuhataan. Näkymä olikin aivan erilainen kuin ennen: useita tuttuja taloja kadonnut ja tilalla myllättyä maata, uusia liikennejärjestelyitä ja työkoneita.

Yhteinen jännityksen aihe on ollut myös Näsijärven jäiden lähtö. Olipa jollakulla oma laskutapansa, jonka mukaan hän oli talvella ennustanut jäiden lähdön ja merkinnyt sen kalenteriin. Taisipa osua melko kohdilleen!

                                                                                                                              kesätyöntekijä Oona

31.3. Kotialttarin äärellä

Tiistai 5.4.2016 klo 11:35

Näimme mittavan alttari_kuva.jpgkatsauksen paastonajasta pääsiäiseen Pelastava rakkaus -nimisen näyttelyn tekijän Annukka Laineen esittämänä. Kuvat heijastettiin valkokankaalle. Paikalla oli yli 20 henkilöä, joukossa jokunen uusi kasvo.

Vaikuttavin virsi alkajaisiksi virisi ortodoksien laulama ”Kristus nousi kuolleista”, jonka aikana Annukka halusi seistä ristinmerkkiä tehden, kuten olen itsekin nähnyt ortodoksien tekevän ollessani heidän palveluksissaan tyttäreni myötä.

Teoksesta Sovituksen äiti heijastettiin niin ikään mitä upeimpia maalauksia.

Jeesuksen viimeiset sanat ristillä kuuluivat: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit”.

Myös meidän ihmisten kivuissa on Kristuksen kärsimys tavalla tai toisella läsnä, vaikka emme koskaan maallisin silmin olekaan Häntä nähneet.

Jerusalem on maailman hengellisin piste yhä tänäkin päivänä. ”Kuulette sotien melskettä…”

Vaaleanpunainen on anteeksiantamuksen väri, jota Annukka käyttää taustapeilinä jossakin maalauksessaan. Mutta meidän ihmisten päällä näkee vain suojavärejä, ei vaaleanpunaista.

Kuvista mainittakoon seuraavat:

  • Maria Magdalena kohtasi yöasussaan ensimmäisenä velvoitteensa mennä kertomaan muille, että ylösnousemus on totta
  • Emmauksen tien kulkijat
  • Epäilevä Tuomas
  • Ylösnoussut Vapahtaja kädet ojennettuina
  • Pietarin kalansaalis
  • Helatorstain kuva taivaaseen nousemisesta
  • Helluntai / Pyhän Hengen vuodattaminen
  • Jeesuksen sylissä ja ympärillä lauma lampaita

 

Jospa jokainen voisi tarttua elämässään maailman Vapahtajaan, joka näinä häilyvinä aikoina vaikuttaa kadonneen monen elämästä.

Torstai-Liisa