Vanhuksen vinkit kannattaa painaa mieleen

Maanantai 21.3.2016

”Ystävällinen käytös ei maksa kenellekään mitään”, totesi ystäväni ensimmäisellä tapaamisellamme. Kyseisen ajatuksen hän kertoi oivaltaneensa sota-aikana, useita kymmeniä vuosia nuorempana.

Ystävävanhuksellani on pitkän elämänsä varrelta paljon elämänkokemusta, mikä välittyy hänen puheestaan arkisissakin keskusteluissa. Jo kauan aikaa sitten ymmärretyt asiat pätevät vielä tänäkin päivänä, ja hänen kaltaisensa konkarin vinkit ovat kullanarvoista tietoa.

Hän on korostanut moneen kertaan, että anteeksipyytäminen on pieni hinta siitä, mitä sillä voi saavuttaa. Ystäväni kertomat vinkit pätevät kaikenlaisiin ihmissuhteisiin. Kerran hän totesi, että on tärkeää osata niellä ylpeytensä ja myöntää omat mokat, koska pitkät riidat tekevät vain sairaaksi. Uskon joka sanan.

Toisinaan hän muistuttaa d-vitamiinin käytön tärkeydestä, toisinaan siitä, kuinka hyvistä ystävistä kannattaa pitää kiinni. Itseäänkin on tärkeää osata rakastaa. Kauppareissulta mukaan tarttunut leivos, tai lempilehden kestotilaus piristävät takuuvarmasti. Vaikeina aamuina hän suosittelee aloittamaan päivän puhumalla itselleen, että kyllä tästäkin päivästä tulee vielä hyvä. Tämä niksi on toiminut kuulemma joka kerta.

Puhumme usein näistä vinkeistä. Vitsailin kerran, että seuraavan kerran kun tapaamme, otan kynän ja lehtiön mukaan, ja kirjoitan kaikki neuvot ylös. En ole vienyt lehtiötä vierailulle, mutta olen kirjoittanut niitä kotona ylös pitkin vuotta.

Edellä mainitut ohjeet ovat varmasti monelle tuttuja. Ohjeet saavat kuitenkin uudenlaisen painoarvon, kun niistä puhuu iäkäs ihminen, jolla on takana pitkä elämä. Hän jos joku tietää, mistä puhuu. Taustalla piilee vilpitön halu jakaa oivallettuja asioita. Muistamalla ne, voi oma elämä helpottua.

Ystäväni asenne elämää ja toisia ihmisiä kohtaan on tavoittelemisen arvoinen. Iän myötä ihminen viisastuu ja perspektiivi tarkastella maailmaa laajenee. Elämänmyönteinen asenne on jotakin sellaista, mikä kantaa eteenpäin vielä niinäkin päivinä, kun vanhuuden tuomat arjenhaasteet jarruttavat muuta elämänmenoa.

Karoliina Paananen

Kotialttarin äärellä 17.3.2016

Perjantai 18.3.2016 klo 8:57

Voiko ihanammin päivän enää alkaa, lausuili Veikko päivän alkajaisiksi ja emäntienkin toteamus oli tänään, että torstai on touhua täynnä. Iloiset tervehdykset jo ennen ohjelman alkua.

alttari_kuva.jpgHartaushetkeen saapui 20 henkilöä varmaankin pastori Jorma Sataman ansiosta, sillä hänellä on sana hallussa.

Toivevirsien teemana oli pääsiäisen läheisyys. Kristuksen kärsimys, kuolema ja hautaaminen. Hartaus aloitettiin rukouksella: älä anna meidän unohtaa Jeesuksen kärsimystä, jonka Hän teki meidän vuoksemme.

Kitaran säestyksellä Anna-Mari Kaskisen runoutta: "Kun ruumiisi ristillä riippui, et väsynyt rakastamaan..." Erkki Lemisen sanoituksista: "Ei käskemällä parannuksiin saa, ei hiljaisuutta, ei myöskään rakkautta." Se tapahtuu, kun Herra rakastaa.

Afrikan poliittinen suuntaus muuttui 1995 mustan miehen Nelson Mandelan tullessa presidentiksi. Perustettiin totuus- ja sovintokomissio. Armo tuli monien koettelemusten jälkeen silloin eteläisen Afrikan maille, vaikka se onkin Jumalan keksintö. Saan enemmän kuin ansaitsen.

Kuta lähemmäksi loppuamme tulemme, sen enemmän tarvitsemme armoa, sillä ihminen ei kasva koskaan täydelliseksi. Vähä vähältä koemme riisutuksi tulemista.

Näillä ja monilla muilla viisailla ajatuksilla pastori Satama meitä puhutteli.

Särkyneitä on kuunneltava hiljaa - loppulauluna Anna-Mari Kaskisen sanoin.

Torstai-Liisa

Kotialttarin äärellä 3.3.2016

Torstai 3.3.2016 klo 14:05

"Tee minut tunnolliseksi
hoitamaan päivän toimeni.
Suo minun olla ystävä
ja hyvyyttäsi säteillä
kaikille, joita kohtaan."

Näissä ajatuksissa suuntasin kulkuni Kammarille, kun jo ovella moni kertoi olemukseni tekevän vaikutuksen. Kuinka iloiseksi se tekikään.
Päivän aloitti osuva virsi päivän teemaalttari_kuva.jpgan: Nimeni moneen kirjaan piirtyy ja monesta pois pyyhitään.

Puhujaksi saapui Martinus-säätiön toiminnanjohtaja Mika Nokelainen, joka sukkuloi Porin ja Tampereen väliä vielä toistaiseksi, mutta on muuttamassa tänne pysyvästi. Toiminut myös Tanskassa ja Ruotsissa, koulutukseltaan tohtorismies. Vanhempien sukujuuret Karjalan kannakselta ja evakoituneina Lievestuoreelle.

Hartausosio viime sunnuntain tekstin mukaan: Jeesus on pahan vallan voittaja. Paasto on itsensä tutkimisen aikaa. Ennen keskiaikaa pääsiäiseen liittyi aikuiskaste, 1300-luvulta alkaen alettiin kastaa lapsia. Kristinusko miellettiin vaarana ja uhkana ja valtion vihollisena Rooman valtakunnan ajoilta. Nykyisin asia on toisin ja vain Lähi-idän alueella vainot pahimmillaan.

Aikomasi hyvä tarkoitus voi käntyä päälaelleen tai aina on vika naapurissa, ei itsessä. Mutta Kristusta katsellessa näemme Jumalan kaikkivoipaisuuden.

Pääsiäisen sanomaan tai läheisyyteen johdattakoon meitä ajatus: Et koskaan yksin kulje. On matka yhteinen. On yksi ennen meitä kulkenut jo sen.

Mukana olleena,
torstai-Liisa