Kotialttarin äärellä 18. helmikuuta

Torstai 18.2.2016 klo 13:14

alttari_kuva.jpgKun olemme jo laskeutumassa paaston aikaan, saimme hartaushetken puhujaksi tuomiorovasti Olli Hallikaisen.

Hänen puheensa teemana oli kiusatut. Yleisökysymysten joukosta tuli moniakin kommentteja kouluaikojen kiusaamisista. Entisaikaan eivät opettajat juurikaan puuttuneet kiusattuihin.

Olemme toki pärjänneet, mutta tunnemuistiin ne jälkensä jättivät. Toki puolustajiakin löytyi matkalle.

Myöhemmin tuli työpaikkakiusaamiset ja ne vasta musertavia olivat. Elämäkin voi kiusata.

Jumala, hyvyyden lähde ei tähän syyllisty, mutta miksi kuitenkin kaikkea tapahtuu? Vastausta on vaikea löytää.

Kaikissa kärsimyksissä Hän on kuitenkin rinnalla kulkija. Ja Jeesus oli kiusausten voittaja. Välissä toivevirtenä: Jeesus sä ainoa, heikkojen auttaja...

Itselleni tuli mieleen sanat: Toisille annan toiset askareet ja ei sen enempää kuin kantaa jaksaa. Vielä: kun kovan kokee, pehmeän perästä löytää, kuulin sanottavan silloin, kun itse kieriskelin kärsimyksissä.

Ehkäpä taas läsnäolleet jaksamme jatkaa tätä elämämme lyhyttä matkaa. Jos itsekkyyden valtaan jäämme, elämä siihen katoaa.

Lopuksi Veikon kiittäessä puhujaa hän kertoi joutuneensa Karjalan evakkona poikajoukon kiusaamaksi, koska ei ollut enää isää, siis tämän johdosta.
Torstai-Liisa

Kotialttarin äärellä 4.1.2016

Perjantai 5.2.2016 klo 9:52

alttari_kuva.jpgEteläisen seurakunnan johtava diakoni Päivi Salminen tuli ilahduttamaan hartaushetkeä jo toivevirsien alkaessa. Hänen puheensa teemana oli erilaisuus, jonka maahanmuuttajat ovat tuoneet tullessaan. Salminen itsekin on ollut sellainen työskennellessään Nürnbergin kaupungissa Saksassa. Kuitenkin ihmisillä samat murheet asuinpaikasta riippumatta.

Toivevirret osuivat sattuvasti päivän teemaan, kuten ylitse kaikkien rajojen, tuska ja murhe on yhteinen, tai eteesi armon Jumala nyt ahdinkoni toisin ja jo alkajaisiksi päivä vain ja hetki kerrallansa.

Hartaushetken alkajaisiksi Päivi iloitsi Kammarin vastaanoton olevan tärkeä ja mukava.

Maahanmuuttajista valtaosa on muslimeja, joiden tavoissa on eroavuutta. He eivät esim. paljasta päätään, kun taas suomalainen sen ottaa kirkkoon tai muuallekin mennessään pois. Miehet mieluusti kaveroivat keskenään toisin kuin meillä, jossa molemmat sukupuolet voivat elää yhdessä.

Raamattu on yhteinen "uskontunnustuksemme". Muslimi ei laske sitä koskaan vyötärön alapuolelle, kun taas suomalainen voi sen laskea tuolille ja jopa lattialle. Tietämättömyys toistensa tavoissa voi aiheuttaa pelkoa.

- Kielestä viis, kohtaamisessa katse on jo tärkeä.

Vielä Salminen korosti, että Suomen kriisi ei ole talouskriisi, vaan maahanmuuttokriisi.

Muslimit odottavat meiltä kristillisyyttä, sillä sama Jumala meitä ohjailee tapojen erilaisuudesta huolimatta. Heillä ei kuitenkaan ole kolmiyhteistä Jumalaa, kuten meillä. Se on ylitse muiden.

Kun täällä vain pyöritään omissa, samoissa puskissa, tulisi hyvää nähdä kauemmas. Nykynuorilla on jo siihen parempi mahdollisuus, päästessänsä opiskelun merkeissä ulkomaille. Toisin, kuin meillä ikääntyneillä.

Mediassa suurennellaan maahanmuuttajien rötöksiä. Enemmän niitä tekee valtaväestö. Median ja toimittajien kieli on nykyisin kovin kärkevää.

Päivän ohjeeksi; kylvä siemeniä hyvään maahan, sillä Jumala sille kasvun antaa.


Mukana olleena,
torstai-Liisa