Kammarin torstaihartaus 19.11.

Maanantai 30.11.2015 klo 12:06

Iloitsemme kaikin Maila-Katriina Tuomisen tulosta meitä viihdyttämään, aloitti Veikko päivän kulun.

Alkulauluna kajahti lähetysvirsi. Ylitse kaikkien rajojen, tuska ja murhe on yhteinen....joka erikoisen hyvin sopi Maila-Katriinan puheen teemaan.

Enkeleitä, onko heitä? Kyllä heitä on, monellaalttari.jpg käytännön tasolla, mutta myös pahuuden raivotessa, kertoi puhuja. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo pitäisi kuulua kaikille, mutta kuinka kävikään vast´ikään Ranskassa. Mikä onkaan tämä turvapaikan hakijoiden vyöry näinä aikoina? "Kansa nousee kansaa vastaan ja vainojen aika yhä kovenee." Näinhän on ennustettu jo ajanlaskumme alussa.

Maila-Katriina kertoi, että isisjärjestö liikkuu pimeässä ja iltaisin sekä mustissa vaatteissa ettei heitä tunnistettaisi. On alkamassa katteeton kiehunta, joka on leviämässä muihin maihin. Toisen maailmansodan jälkeen oli pitkään suvantovaihe, jossa ajateltiin: ei enää koskaan sotaa. Nyt on alkanut uusi liikehdintä.

Suomi on vielä lintukoto, onneksi. Vieläkö voisimme lietsoa uskoa ihmisyyteen, kuten me täällä Kammarilla kauniisti teemme.

Hajanaisin miettein, torstai-Liisa

Aurinkoinen syksy helli ulkoilijoita

Torstai 19.11.2015 klo 10:37

Tapasin ystävävanhukseni ensimmäisen kerran ulkoilun merkeissä. Saavuin polkupyörälläni kerrostalon pihaan, ja kävelin ovelle. Soitin summeria, ja iloinen ääni kutsui minut peremmälle.

Piipahdin sisällä, mutta päätimme lähteä ulos nauttimaan valoisasta aamupäivästä. Tapaamista oli odotettu, ja pihapiiriä kiertäessämme jutunjuurta riitti. Ehdimme vielä rupatella hetken sisälläkin, ennen kuin lähdin jatkamaan päivääni.

Ensimmäisestä tapaamisesta päällimmäiseksi minulle jäi lämmin tunne. Lähdin toimintaan ilman suurempia jännityksiä, sillä perehdytyksessä olin jo kuullut, että tavalliset taidot riittävät. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen ymmärsin kunnolla, mitä tällä tarkoitettiin. En yrittänyt olla ammattilainen, ja tutustuminen tapahtui luonnollisesti.

Nyt muutaman tapaamisen jälkeen voin olla iloinen siitä, että tiedän varmasti tehneeni oikean päätöksen ryhtyessäni ulkoiluystäväksi. Säännöllinen ystävävanhuksen tapaaminen ei ole tehnyt opiskelijan arjestani kiireisempää. Yhdessäolo on helppoa ja luontevaa, ja myös minulle tekee hyvää pysähtyä hetkeksi toista varten, ja unohtaa mielessä pyörivät asiat. Oman ystävävanhuksen seura on minulle varmasti yhtä piristävää arjen keskellä, kuin minun seurani hänelle.

On ollut mukavaa huomata, kuinka ulkoiluun lähteminen ja yhdessä liikkuminen sujuvat meiltä jo rutiininomaisesti. Olemme iloinneet aurinkoisesta syksystä viikko toisensa jälkeen, mutta pilvisetkään päivät eivät meitä haittaa. Sovimme, että sitten kun liian kylmät kelit yllättävät, voimme viettää yhteisen iltapäivämme myös kahvikupin äärellä.

 

Karoliina

Marraskuun hämärässä, monta tuiketta: naapurinsedät ja Georgian mummot

Tiistai 17.11.2015 klo 10:33

AnnaEmilia_Kammari1.jpgOlen asunut nykyisessä kodissani viisi vuotta. Naapuripariskunnan askeleet ovat sinä aikana pikkuriikkisen hidastuneet, mutta onneksi menoa ja meininkiä näyttää riittävän. Pihaltamme kaadettiin kesän lopuksi rivi hienoja vanhoja kuusia niiden lahoamisvaaran vuoksi. Itkimme naapuripariskunnan kanssa vieretysten, he talossa jo kolmekymmentävuotta asuneina. Seuraavatkin päivät katsottiin autiota maisemaa vierekkäin kyyneleet silmissä. Näkyyn on yllättäen tottunut, vaikka mietimmekin missä kuusten pörröhäntäiset kurret nyt pesivät.

Kesäinen piharemonttimme sotki postilaatikkomme uuteen järjestykseen. Menin tottumuksesta etsimään päivän kirjelähetyksiä vanhalta postilaatikolta, kun naapurinsetä muisti heti, missä uusi laatikko on.

AnnaEmilia_Kammari2.jpgJos emme ole nähneet hetkeen, kysyy naapurinsetä tamperelaisittain, että missäs sitä nyt ollaan oltu, hän jo huolestui. Nyt olin Georgiassa. Yksi kohokohdista oli siellä metroasemalle sovitut treffit hunajantuottajan kanssa. Jännitti, kun pakkasin lasista yli kiloista hunaja-aarretta rinkkaani ja luovutin sen lentokentällä ruumaan vietäväksi. Ehjänä säilyi ja nyt on monta lämpöistä muistoa maistella pitkin talvea. Metrossa käsilaukut sylissään istuneita mummoja, Kaukasus-vuoria, upeita pinaattisia, pähkinäisiä ja yrttisiä makuja. Mukulakivisiä rinnekatuja, takapihan leipomonsetää, useita kissoja kaduilla. Retkiä maaseudulle mutateitä kiiveten jeepillä kukkuloille, kaupan edessä juoksevaa possua, suurta ystävällisyyttä, joka jokaisesta tapaamastamme henkilöstä välittyi. Jugurttikeittoa ja torin suuria värikäitä ja tuoksuvia maustekasoja. Hedelmäpuita ja viiniköynnöksiä. Postikorttien myyjää, joka ei tiennyt missä posti sijaitsee. (Kortit siis lähetettiin vasta kotimaasta.) Lempeää georgialaista vihreää teetä, jota hunajan tavoin pakkasin rinkkaan reilusti kotiintuomisiksi. Sitä asunnonvuokraajamummoa, joka pikkuruisena jättimäisen sateenvarjon alla seisoi keskellä pihaa kirjavassa kukkamekossa, korkokengissä ja roikkuvine timanttikorvakoruineen, kun luovutimme asunnon avaimen juuri ennen lentokentälle menoa. Mikä iloinen mummo keskellä Tbilisin kaupungin tihkusateista harmautta!

Oi mummot ja naapurinsedät, teissä on voimaa! Ihanaa talvenodotusta!

 

Mukavaa tiistaita!

 

Anna Emilia

Lämpimät lapaset

Tiistai 3.11.2015 klo 13:06

sukat_vanhukselta.jpgUlkoiluystäväni Terttu on kova kutomaan ja näin on ilahduttanut ja yllättänyt minutkin jo kahteen eri otteeseen.

Ensin ihanat villasukat ja nyt vielä ennen ensi pakkasia lämpimät lapaset.

Meillä menee puolin ja toisin oikein mukavasti :)



Ystävällisin terveisin,

Maria