Rennosti mukaan toimintaan

Keskiviikko 7.10.2015 klo 14:55

Kirjoitan Googlen hakukenttään sanat ”vapaaehtoistyö” ja ”Tampere”. Klikkaan eteenpäin, ja hakukone johdattaa minut Mummon Kammarin nettisivuille.  Sivuilta löydän tietoa toiminnasta ja menovinkkejä kaikenikäisille. Uppoudun kuitenkin vapaaehtoistyöntekijöiden kirjoittamien blogikirjoituksien pariin, ja löydän paljon  kertomuksia ystävyydestä. Pian löydän reittini ilmoittautumislomakkeen kautta elokuussa järjestettävälle perehdytyskurssille.

Saavun ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Mummon Kammarin Kyläpaikkaan. Jo ovella pääsen auttamaan erästä Kyläpaikasta lähdössä olevaa portaissa. Kyläpaikan keittiöstä käsketään käymään peremmälle. Haen kupin kahvia ja istuudun kuuntelemaan perehdytystä.

Perehdyttäjien puheesta kuultaa läpi kokemus. Vaikka tilaisuudessa on kyse vakavista asioista, ei keskustelua käydä liian vakavissaan. Vapaaehtoisen on tärkeää suhtautua työhön sopivan rennolla otteella ja heittäytyen.

Pääsen kokeilemaan, miten pyörätuolia käytetään, ja testaamaan rollaattorin kanssa kulkemista. Käytännön jutuista saa kysellä vapaasti, ja vinkkejä jaetaan puolin ja toisin.
 
Yhteisessä perehdytyksessä jokainen halukas sopii tapaamisajan, jota ennen ehtii pohtia, minkälaiset tehtävät tuntuvat sopivilta. Oma tapaamiseni menee muutaman viikon päähän, ja saan pohtia oman arkeni keskellä, miten paljon, ja minkälaista työtä pystyisin opiskelijaelämääni sovittamaan.

Mummon Kammarista soitetaan pian. Sovimme ensimmäisen tapaamiskerran ystävävanhuksen kanssa. Kulkuetäisyyksiä on pohdittu Kammarissa jo etukäteen, ja huomioon on otettu myös se, minkälaisia tehtäviä toivoin saavani.

Rohkaisevinta on kuulla, ettei minulta odoteta mitään. Jokainen toiminnasta kiinnostunut toivotetaan tervetulleeksi juuri niillä taidoilla, mitä kenelläkin on tarjota. Osallistumistapojakin löytyy joka lähtöön. On tärkeää saada kuulla se, että vapaaehtoinen työskentelee ammattilaistan apuna ja tavallisen ihmisen taidoilla. Juuri sitä tavallisen ihmisen apua monella on tarjota, ja sitä moni varmasti kaipaakin.
 
Karoliina

Peittotuliainen

Maanantai 5.10.2015

Hei!

Viimeksi käydessämme Mummon Kammarissa tuntui todella kotoisalta nähdessäni ystäviä pitkästä aikaa. Kahvit ja laulujen kuunteleminen viritti siihen tunnelmaan, joka seurasi meitä vielä kotimatkallekin. Olin niin iloinen, kun sain tilaisuuden olla Marjo-Riittan matkaseurana ja esitellä Muistojen Kammarinkin, johon hän ei ollut viime käynnillään tutustunutkaan.

051015_peittolahjoitus.jpgTäällä Kangasalla on Nuorisoseurantalo Pirtti. Pirtin vastuuhenkilöt olivat viime syksynä perustaneet ikääntyville kaikille avoimen Vaarintuvan, hienon iltapäivä-kohtaamispaikan, joka on avoinna pari tuntia kerran viikossa.

Voit arvata, että mieleni oli hyvä, kun siellä iloisen porinan lisäksi oli naisia, joita kutominen ja virkkaaminen kiinnosti. Lähetit pyynnöstäni minulle Teresapeiton ohjeet ja ensimmäinen peitto valmistui Marjo-Riittan ahkerien käsien ansiosta. Hänen esimerkkinsä innostaa nyt toisiakin käsityön taitajia hyvän tekemiseen. Marjo-Riitta onkin Pirtin kantava voima monella tapaa. Sellaisia henkilöitä tarvitaan esimerkkinä ja innoittajina.

Mieleeni tulee tämän päivän maahanmuuttajien ongelmat, samoin muuallakin maailmassa on niin paljon tuskaa ja hätää. Meistä jokainen voisi omalla esimerkillään ja omalla tavallaan pyrkiä tekemään hyviä tekoja, vaikka pieniäkin. Eihän kukaan voi aloittaa hyviä tekoja ja ajatuksia muualta kuin itsestään. Yhteisön voima on aina suuri, vaikka se koostuisikin pienistä teoista.

Olen kiitollinen myös siitä, että olen saanut elää ja nähdä Mummon Kammarin alkutaipaleet ja esimerkin voiman. Olen saanut jakaa näitä hetkiä teidän Mummon Kammarilla kävijöiden kanssa. En olisi parempaa harrastusta näille omille vuosilleni voinut saada.

Tämä on vapaaehtoisen kokemukseen perustuva mielipide. Laitetaan jatkossakin hyvä kiertämään ja nautitaan nyt tästä syksyn kauneudesta!

Terveisin Raija