Kukkamuistoja

Torstai 20.3.2014 klo 13:55

On paljon muistoja, jotka nousevat aina silloin tällöin mieleen omasta lapsuudesta mummoloissa ja isovanhempien kanssa vietetystä ajasta. Keväällä auringon herätellessä, muistuu mieleeni ne kaikki ihmeelliset kukat joita mummojen pihoilla ja puutarhoissa kasvoi aikaisemmin ja osin kasvaa vieläkin. Kevättalvella alkaa siemenien kaivaminen kaapista ja ihana mullantuoksu pienoiskasvihuoneissa pöydillä ja ikkunalaudoilla. Edelliskesän kasveista otetut siemenet loistavat taas tänäkin kesänä. Keijunmekot kasvavat jo pieninä taimina vanhoissa isotädin kahvikupeissa.
Mummot ovat olleet korvaamaton apu omien viherkasvieni lapsenvahteina. Opiskellessani ulkomailla tai muuten pitkillä reissuilla olen muuttanut kaikki kukkani mummolaan. Siellä ne ovat kasvaneet uusiin ulottuvuuksiin, löytäneet paikkansa uudesta hoivaavasta kodista. Sinne ne ovat myös jäneet parempaan hoivaan. Uudet kasvit itselleni olen kasvattanut niistä otetuista pistokkaista tai jostain muusta mummoloiden kukasta.

krookus_annaemilia.jpg



Kasveilla on kummallinen voima, ja minusta mummoilla on jotakin niihin liittyvää taikuutta. Mummolassa posliinikukka kukkii omassa rauhassaan viileässä ja pimennossa vuosi toisensa jälkeen kiemurrellen pitemmäksi ikkunan ympäri. Minun pistokkaani on kasvattanut yhden uuden lehden muutamassa vuodessa. Hienohelmaa katsellessamme toinen mummoni muistelee kuinka sellaisia oli ennen hienojen talojen portaiden pylväillä. Olikohan sellaisia myös siinä talossa, jossa mummoni oli kaatamassa kahvia vieraille ja vahingossa astui ukkini varpaille?

lumikello_annaemilia.jpg
Ulkona lumikellot ja krookukset jo heräilevät. Itä-Suomessa mummojen pihoilla on vielä lunta. Pistokas vuosikymmenten takaisesta vaahtera-auliosta saa tänään suuremman ruukun. Jospa se alkaisi viimein kukkimaan niinkuin mummon kukat hänen ikkunalaudoillaan.

Aurinkoa,

Anna Emilia

Ehtisinkö auttaa ja välittää

Maanantai 17.3.2014

170314_sisaankaynti.jpgOlen kulkenut Mummon Kammarin ohi joka päivä viimeisen seitsemän vuoden ajan opiskelu- ja työmatkoillani. Olen ihastellut kauniisti koristeltuja ikkunoita ja aistinut lämminhenkisen tunnelman ulos asti. Olen miettinyt vapaaehtoiseksi ryhtymistä jo pitkään. Helmikuussa päätin, että enää en kävele ohi.
 
Päätöstä puntaroidessani minua mietitytti eniten, että mitä jos aikani ei riittäisi. Työaikani ovat epäsäännölliset ja vapaaehtoiseksi sitoutuminen arvelutti. Luin netistä, että vapaaehtoisille järjestetään kahtena päivänä muutaman tunnin kestävä koulutus, jossa ei vielä sitoudu mihinkään. Tämä kuulosti hyvältä.

Kammariin astuessa tunsin oloni heti tervetulleeksi. Ensimmäisessä koulutuksessa kerrottiin yleisiä asioita ja siellä todella mietin, miksi en ole tullut Kammariin jo aiemmin. Sain selville esimerkiksi, että kaikki aikatalut on täysin sovittavissa ja itsellä on koska tahansa oikeus sanoa ei, jos vaikka kiireet yllättävät. Koulutuksessa esiteltiin auttamisen eri muotoja, ikkunan koristelusta kauppa-apuun, joista olin jo etukäteen lukenut Kammarin nettisivuilta.

Minulle oli alusta asti selvää, että haluaisin yksinäisen vanhuksen ystäväksi. Viime syksynä näin Yleltä vanhusten auttamisesta kertovan ohjelman, jossa kerrottiin, että yksinäisyyteen voi kuolla. Se pysäytti. Ylen Silminäkijän mukaan Suomessa vanhus tekee itsemurhan joka toinen päivä - usein siksi, että on yksin, eikä kukaan auta tai välitä.

http://yle.fi/uutiset/yksinaisyyteen_voi_kuolla/6830325

Koulutuksen jälkeen sovittiin aika kahden keskiseen keskusteluun, jossa mietittiin yhdessä Kammarin työntekijän kanssa, mikä olisi itselle sopivin auttamisen muoto. Minulla ei ole koskaan aikuisiällä ollut isovanhempia läsnä elämässäni. Mummoni kuolivat ollessani lapsi, ja siitä asti olen kaivannut vanhempaa ihmistä elämääni. Sovimme, että minulle etsitään mummo. Olen varma, että tulen oppimaan tulevalta vanhukseltani tästä elämästä jotain uutta, kuulemaan tarinoita, joita en muuten kuulisi ja ehkä jopa löydän itselleni uuden ystävän.
Uskon, että antamalla omaa aikaa muutaman tunnin viikossa tai vaikka kerran kuukaudessa voi todella auttaa. Oma panostus tuntui aluksi todella pieneltä. Hahmotin kuitenkin, että jos mahdollisimman moni ihminen antaa sen verran aikaansa kun ehtii, vaikka muutaman tunnin kuukaudessa, siitä seuraa todella paljon hyvää.

Outi Tienhaara

Aito juhlaenkeli

Perjantai 14.3.2014 klo 14:10

140314juhlaenkeli_3.jpg

 

 

Askartelijoiden käsissä on syntynyt talven aikana kauniita Aitoja juhlaenkeleitä juhlistamaan Kammarin 25-vuotista taivalta.

Enkeleitä saa hopea- ja kultasiipisinä.

Enkelit ovat nyt myynnissä Mummon Lahjapuodissa, joka on saanut uuden raikkaan ilmeen.

Hintaa enkelillä on kolme euroa.

 

Kuva ja teksti: Maija

Runosta ja ystävyydestä

Tiistai 11.3.2014

Kertoilenpa näkemääni ja kokemaani - viime viikon torstai oli mieluinen yllätys. Päivän teemana olivat runo ja ystävyys.
Lähdin virkistäytymään Tampereelle jo kotoiseksi tulleeseen Mummon Kammarin kyläpaikkaan. Olohuoneessa oli yllätys heti sinne tultuani. Väkeä tuvan täydeltä ja miehet olivat tällä kertaa enemmistönä. Maarit Tammisto kertoili heille toiminnastamme ja uusia miehiäkin ilmottautui mukaan vapaaehtoisiksi heti päivän mittaan 8. Hienoa!
Toisessa kerroksessa oli menossa hartaushetki. Kaikki oli kuin kiitosta toimintamme onnistumisesta vuosien yrittämisen jälkeen. Hyvää kahvia ja pannaria oli meille kävijöille tarjolla.
Kammari oli ulkonaisestikin muuntunut remontin jälkeen. Ihana pieni lepohuone, jonka tunnelma oli nyt uusittu ihastuttavaksi  "Muistojen Kammariksi". Ovelle pysähtyessäni jäin muistojen valtaan. Valokuvat, saavutukset ja monet tiedot 25 vuoden toiminnan tähtihetkistä. Kaikki oli kauniisti aseteltu kävijöitä varten. Toki huone oli myös hiljentymisen paikka ja siellä on yhä mahdollisuus kahdenkeskiseen keskustelutuokioonkin. Kirjasto oli muutettu alakertaan entistä helpommin kävijöiden saataville. Vieressä oli Mummon Lahjapuoti, josta löytyy aina ahkerien vapaaehtoisten tekemiä käsitöitä.
110314_ruusut_ja_sydamet.jpg
Oma vapaaehtoistyöni oli alkuvuosina runojen ystävien saattaminen yhteen. Tämän tiimoilta löysimme ystävyyden, joka on jäänyt meille monelle elämään. On aina ilo kohdata yhteisissä tapaamisissa.
Tänään oli runoja tulkitsemassa Maija-Liisa Majanlahti. Hänen valitsemansa runot kertoivat meille kauniilla tavalla asioista, joita on vaikea joskus tiedostaa ja ilmaista. Kiitollisena sain kuunnella hänen monipuolista, värikästä ja elämänläheistä esitystään. Runot olivat puhuttelevia ja hauskoja. Näistä esimerkkinä Onni Rossin kirjoittama runo: "Onni on ystävännäköinen". Myös Kerttu Lampilan runo "Rakkaus ei ole kertakäyttövaate!" puhutteli. Oli todella elämys koko runotuokio. Kiitoksia!

Näin lopuksi haluan vielä välittää ajatuksen, josta keskustelimme Paulan kanssa viime käynnilläni Kammarissa. Meidän vapaaehtoisten pitäisi kysyä itseltämme myös seuraavaa: Mitä voimme tehdä, mutta myös mitä kaikkea Mummon Kammari tekee ja on tehnyt meille? Tämä keskustelu kosketti minua. Etsiytyykö kaikki lämpimät, kivat ihmiset Kammarille vai tarttuuko tunnelma Kammarissa? Tuoko myönteisyys ja ystävällinen auttamishalu ihmisten parhaat puolet esiin? Sitä jään miettimään!

 

Hyvää kevään jatkoa lukijoille
Raija Kukkonen

Huomisen ovella

Tiistai 4.3.2014 klo 13:58

"Ajetaanko Mummon Kammarikin alas?” Näin kysyi pitkäaikainen vapaaehtoinen huolestuneena keskellä sekaista Kyläpaikkaa.
 
Kirjalaatikoita ja tavararöykkiöitä lojuu lattioilla. Lepohuoneen ovessa on lappu ”suljettu”. Lehti-ilmoituksiakaan ei ole näkynyt. Mistä tämä hiljaiselo?
 
Kohta on toisin! Juhlakausi on alkamassa ja valmistelut kiihkeimmillään. Tänä keväänä tulee 25 vuotta siitä, kun Mummon Kammari, ensimmäinen vapaaehtoistyön keskus ja Kyläpaikka Suomessa, avasi ovensa. Juhlavuoden avajaisviikolla uusi Mummon Lahjapuoti ja ihana Muistojen Kammari avataan. Tule tutustumaan!
 
Juhlakonsertti sunnuntaina 30.3. klo 16 ja syntymäpäiväjuhla torstaina 15.5. klo 15 juhlistavat kevätkauden. Avajaisviikko kyläpaikassa aloittaa vapaaehtoisten omat kahvilatapaamiset maanantaisin ja torstaisin. Tulkaahan joukolla mukaan!
Arki on nyt vilkasta! Sata vanhusta odottaa Mummon Kammarista tällä hetkellä ystävää. Kevään aurinko lisää avun tarvetta. Kutsu ystäviäsi avuksi!

Mummon Kammari on kutsuttu tukemaan kansalaisaloitetta. Oletko sitä mieltä, että ympärivuorokautisessa hoidossa oleville on saatava lakisääteinen oikeus ulkoiluun? Jos olet, niin käy Mummon Kammarissa tutustumassa kansalaisaloitteeseen. Voit halutessasi täyttää samalla kannatusilmoituslomakkeen.

 

koskikeskus_mummon_kammari_nayteikkuna.jpg

 

  Joonas-poikani kanssa Koskikeskuksessa vuonna 1988.
  Idea Mummon Kammarista syntyi...

 

Poikkea tervehtimään Mirjaa. Toimistosihteerimme Anja Leino lähti vuorotteluvapaalle ja Mirja Isotalo tuli tilalle. Hienoa, että saimme omasta joukostamme sijaisen. Myös toimistovapaaehtoiset palvelevat sinua ilomielin.

Lehdetkö poissa? Ei, vaan matkalla tänne. Vielä et huomaa sellaista mitä jo on huomista varten luotu / Anna-Mari Kaskinen

Valoisaa kevättä
Enkeleitä kanssasi
Maarit