On ilta

Keskiviikko 18.12.2013

 

181213_sininen_ilta.jpg

On ilta hämärä on laskeutunut
pihapiirin maisemaan
Kuu kurkistaa pilven takaa

Tummana metsän ääriviiva peittää
salaisuuden kätkössä katseilta

Ensi lumi on antanut
harsomaisen valkean kauneuden

Tummuus ja valkeus kohtaavat toisensa
yhdistäen jakaen
luonnon kauneutta arvaamattomuutta

Joulun odotus herättää ihmisissä
hyvyyden ja auttamisen halun
yhdistäen ihmiset jakamaan
rakkauden sanomaa
jouluiloa

Raija Kukkonen

 

Taas joulun aika lähestyy

Maanantai 16.12.2013

Taas joulun aika lähestyy161213_joulukuva.jpg

ja mieleni mun herkistyy.

 

Ollessani lapsi pieni,

kotikirkkoon kulki tieni.

Silloin oli mieli avoin

kaiken koki lapsen tavoin.

 

Yhä ajatuksissani näen

kotikirkon mäen.

Näen hanget hohtavat,

kuulen kirkonkellot kutsuvat.

 

Näin muistoissa ajatuksen siivin

kuin salaa jouluun hiivin.

 

Sytytän kynttilän

ja joulu on jo syvällä sydämessä.

Tähtitaivaalla näen heidät

jotka eivät ole enää joulussa tässä.

 

Ritva-Liisa Lahtela

                                             

Koukuttava tempaus

Keskiviikko 4.12.2013 klo 12:45

”OhMyGod!” Lipsahti suustani, kun bongasin Mummon Kammarin sivuilta Pop Up ILO Mestan tempauksen, jossa virkataan ja kudotaan pipoja Koskikeskuksella nuorten kanssa keskiviikkoiltapäivisin (klo 15-19) aina jouluun asti. Kiljaisin avomiehelleni, että nyt löytyi juttu, johon on pakko lähteä mukaan.

Ja että kun on oikein koukut, puikot ja langatkin valmiiksi, niin ei tarvitse omia ottaa mukaan. Jos totta puhutaan – ja myönnettäköön auliisti - niin kuljetan koukkua (kahtakin) sekä lankaa laukussani aina. Koskaan ei nimittäin tiedä, milloin joku juttukumppani hetken virkkausta katsottuaan toivoisi saavansa koukun, että voisi itsekin kokeilla. Silloin on nimittäin aika mukavaa kaivaa laukun uumenista se ylimääräinen koukku ja tarjota sitä kokeilumahdollisuutta saman tien!

Juuri tänään käydessäni Mummon Kammarilla sanoin siitä, miten käsitöillä saa murrettua jään ja lohkaistua jutunjuurta. Kuka on kutonut, kuka virkannut, kuka nyplännyt tai veistellyt milloin mitäkin. Ja jos käsitöihin ei enää kykenisikään, niin aina voi houkutella kertomaan niistä jo tehdyistä käsitöistä. Oma ystäväni, jonka luona käyn mummon kammarilaisen ominaisuudessa kyläilemässä, kertoilee pitsiluomuksistaan aina hiukan haikeudella mutta kuitenkin hymyillen.

Olen päättänyt nyt jo vakaasti, että suuntaan kulkuni tässä jonain keskiviikkona (ehkä jo tällä viikolla) kohti Koskikeskuksen pääaulaa kurkistamaan, mitä siellä puuhataan, ja aivan varmasti istahdan myös virkkaamaan. * hymy * Mukaan otan ainakin yhden lempipipo-ohjeistani.

 

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!
Meiju