Kahvista teehen ja kaikkea siltä väliltä

Perjantai 31.5.2013 klo 11:32

kahvi.jpg

Palasin juuri ystäväni luota visiitiltä. Istuimme ulkosalla, olihan toukokuinen keli mitä mainioin hellien meitä lämmöllään ja paisteellaan. Esittelin pihalla ystävälleni jälleen muutamat käsityöt, sillä niiden mukana kuljetuksesta on tullut minulle enemmänkin tapa kuin poikkeus. 

Joimme kahvia tällä kertaa, sillä olin visiitillä hiukan aiemmin kuin yleensä. Muutoin juomme nimittäin teetä, etteivät yöunet mene. Kahvin kanssa napostelimme raparperipiirakkaa, mikä olikin minulle kevään ensimmäinen. Niin kahvipöydässä kuin kahvittelun jälkeenkin puhuimme jälleen ummet ja lammet.

Päädyimme puhumaan kahvinkorvikkeesta ja kaikensortin kahvista muutenkin, tummasta paahdosta ja lopuksi teestä ja kodinkoneista. Vedenkeittimistä ja teepannuistakin höpötettiin. Kaikenlaisesta sitä yltyykin juttelemaan, kun on mukavaa seuraa *hymy*

Tämmöistä tällä kertaa, mukavaa kesää kaikille mummonkammarilaisille!

Meiju

Kukkaloistoa askartelutalkoissa!

Maanantai 20.5.2013 klo 10:10 - Maija ja Paula

Kesäkukka Kangastus on askartelijoiden kevään viimeinen projekti, mutta saamiemme hämärien valokuvien perusteella syksyllä on odotettavissa Kangastuksen sisarprojekti Heijastus. Kangastus on tehty kankaasta ja takana on hakaneula. Omaksi kukan saat viidellä eurolla Mummon Puodista.

kangastus_kukat.jpg

 

 

 

 

Kangastus-kukat

Askartelijat toivottavat Kangastusten myötä lämmintä ja aurinkoista kesää!

hamarahommia.jpg

 

 

 

 

Hämärähommia

Vapaaehtoistyön aloittamisesta

Maanantai 13.5.2013 - Paju

Olin hyvin hämmentynyt ja hermostunut seisoessani ensimmäistä kertaa Mummon Kammarin eteisessä. Olin ilmoittautunut vapaaehtoistyöhön ensimmäistä kertaa elämässäni enkä tiennyt mitä odottaa. Tiesin kyllä mitä Mummon Kammari teki (ainakin teoriassa), sillä näiden nettisivuilta oli löytynyt tietoa vapaaehtoistoiminnasta. Tehtäviin kuului muun muassa ulkoiluapuna toimimista, kauppakassien kantoa, lukemista, juttelemista, ei siis mitään vaikeaa tai kauhistuttavaa. Siitä huolimatta jokin pieni osa aivoistani maalaili 'mitä jos' -skenaarioita. Mitä jos vapaaehtoisena olo olisi ahdistavaa ja kiusallista ja kauheaa, mitä jos en pystyisikään tähän? Olin saanut sen käsityksen, että vapaaehtoistyö oli henkisesti rankkaa eikä sopinut kaikille. Olin siis valmistautunut pahimpaan, mutta olin silti kerännyt rohkeutta ja ilmoittautunut. Aioin ainakin yrittää.

Vapaaehtoisille annetaan ennen varsinaista vapaaehtoistyön alkamista kaksi perehdytystä. Näissä perehdytyksissä kerrotaan erilaisista vapaaehtoistyön muodoista ja siitä miten eri tilanteissa tulee menetellä. Vapaaehtoiset voivat valita itselleen sopivan tehtävän omien mieltymystensä ja kykyjensä mukaan. Tehtävää voi vaihtaa jos se ei sovikaan kyseiselle vapaaehtoiselle. Tehtäviä oli monia erilaisia ja huomasin kiinnostuvani useammasta eri vaihtoehdosta. Vapaaehtoisille myös painotettiin monta kertaa, ettei meidän pidä tehdä mitään mitä emme halua ja että vapaaehtoisena pärjää tavallisen ihmisen voimin.

Kuunnellessani perehdytystä aloin tuntea itseni hölmöksi. Olin murehtinut aivan turhaan, tietenkään vapaaehtoistyötä ei tehty hampaat irvessä ja kyyneleitä nieleskellen. Jätin lähes ilmoittautumatta ylivilkkaan mielikuvitukseni takia! Onneksi sain kuitenkin otettua ensimmäisen askeleen ja ilmoittauduttua – sen jälkeen kaikki on sujunut kuin tanssi. Sain hoitaakseni itselleni sopivia tehtäviä ja olen toistaiseksi oikeasti nauttinut vapaaehtoisena toimimisesta.

Kaikille niille, jotka harkitsevat vapaaehtoiseksi ryhtymistä mutta epäröivät: Vapaaehtoistyö ei ole vaikeaa tai vaadi yli-inhimillisiä kykyjä. Vaikein osa on kerätä rohkeutta aloittaa.

 

Paju

Toukokuu ja äitienpäivä

Maanantai 6.5.2013 - Raija Kukkonen

Terveisiä jälleen Kangasalta! Tänään kirjoitan ajankohtaista asiaa, koska muisteluni vapaaehtoistapahtumista ovat jo tainneet tulla kerrottua Mummon Kammarin Blogissa.

290413_kevatruno.jpgNyt haluan kirjoittaa ajatuksia siitä, miten hyvältä tuntuu, jos lapset muistavat vaikka vain puhelimitse äitienpäivänä äitejä ja mummeja. Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut viettää jo monen monta äitienpäivää lasteni ja lastenlasteni kanssa. Aina eivät kaikki ole päässeet yhteisiin hetkiin, koska elämä on niin monimuotoista ja perheissä on omat tapansa viettää juhlapäivää. Puhelin on kuitenkin välittänyt tervehdykset silloinkin. 

Muistelen nyt sitä, kun itse olen ollut lapsi ja oma äitini oli päivänsankarina perheessämme. Illalla vannotimme isää herättämään meidät sisarukset keittämään isän kanssa aamupuuro ja kahvi Rakkaalle Äidillemme. Sinivuokot olivat useasti auenneena; lähellä metsäpolun vieressä ne kävimme poimimassa ja ojensimme rakkaudella äidillemme. Meillä ei ollut kenelläkään laulunääntä, joten laulaa emme halunneet.

Ollessani kuusivuotias olin oppinut juuri lukemaan tikkukirjaimilla kirjoitettua tekstiä. Luin monta kertaa äidilleni äitienpäiviksi oppimani äitienpäivärunon. Pienen maalaiskylän opettajan rouva oli huomioinut lukuhaluni. Hän oli kirjoittanut minulle isoilla kirjaimilla runon, jonka tekijää en enää muista. Menin rakennuksen katolle nojaaville tikkaille opettelemaan sen ulkoa. Ja aurinko paistoi!

Muistan vieläkin runon alkusanat, jotka nyt kirjoitan tähän onnitteluksi kaikille äideille ja mummoille:
ÄITI ARMAS MONTA YÖTÄ VALVONUT OOT TÄHTENI
UUPUMATTA TEIT SÄ TYÖTÄ MUA VAALIESSASI....
 
Ps. Sain lausua koko runon koulun äitienpäiväjuhlissa. Sieltä kaukaa vuosien takaa on lämpimät muistot. Pieni kyläkoulu, ihana opettajapariskunta ja koulun keittäjä, kuuromykkä Anna-täti. Maaseudun kodin ja koulun äitienpäivämuisto tuokoon tänään terveiseni. Opin heiltä kaikilta elämälleni pohjan ja polun, lisäksi muistan vielä käsin kuurojen aakkoset, jotka sain pyytäessäni opiskella.

Hyvää Toukokuuta ja kevättä kaikille lukijoille!

Muisteltaisko me mummit ja vaarit elämämme muistoja vapaaehtoismuistojen ja tapahtumien lisäksi?